Mikä on rahapolitiikan ohjausjärjestelmä ja mitä sillä tehdään?

13.9.2024

Ohjausjärjestelmä tarkoittaa välineitä, menettelyjä ja markkinaoperaatioita, joiden avulla EKP:n neuvosto toteuttaa rahapolitiikan mitoitusta käytännössä. Ohjausjärjestelmän tarkoituksena on ohjata lyhyet rahamarkkinakorot myötäilemään tiiviisti EKP:n neuvoston vahvistamia ohjauskorkoja.

Se, kuinka tehokkaasti ohjauskorot välittyvät rahamarkkinoille, vaikuttaa viime kädessä ihmisten ja yritysten lainojen hintaan.

Mikä yhteys ohjausjärjestelmällä on EKP:n neuvoston rahapoliittisiin päätöksiin?

Ohjausjärjestelmässä rahapolitiikkaa toteutetaan mitoituksella haluttuun suuntaan, mutta se ei saa häiritä mitoitusta. Ohjausjärjestelmän muutokset eivät siis vaikuta EKP:n neuvoston säännöllisissä rahapolitiikkakokouksissa tekemiin päätöksiin. Maaliskuussa 2024 tehdyt muutokset vaikuttavat siihen, miten keskuspankkirahaa eli likviditeettiä tarjotaan, kun pankkijärjestelmän ylimääräinen likviditeetti vähitellen vähenee – vaikka se pysyykin lähivuodet runsaana.

Rahapolitiikan mitoitusta koskevat päätökset määräytyvät etupäässä EKP:n ohjauskorkojen tason mukaan paitsi silloin, kun ohjauskorot lähestyvät tosiasiallista alarajaansa eli pistettä, jossa korkojen alentamisella ei olisi enää juurikaan vaikutusta. Mitoitusta koskevat päätökset pidetään siis selkeästi erillään niiden toteutustavasta. Rahapolitiikan mitoitusta koskevien päätösten ohjenuorana on EKP:n rahapolitiikan strategia.

Mitkä syyt johtivat ohjausjärjestelmän uudelleenarviointiin?

Ennen finanssikriisiä EKP:n rahapolitiikan tavoitteena oli tarjota pankeille likviditeettiä sen verran, että ne pystyivät juuri ja juuri kattamaan tarpeensa. Pankkien likviditeettitarpeet juontuvat lähinnä setelien kysynnästä ja muista riippumattomista tekijöistä (kuten EKP:n rahapolitiikkaan suoraan kuulumattomista valtion talletuksista). Pankit tarvitsevat likviditeettiä lisäksi vähimmäisvarantovelvoitteensa täyttämiseksi.

Finanssikriisin alun jälkeen taloudessa tapahtui suuria muutoksia ja EKP:n ohjauskorkojen katsottiin saavuttaneen tosiasiallisen alarajansa. Siksi eurojärjestelmä otti käyttöön useita uusia välineitä hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi. Uusien välineiden myötä likviditeetin määrä paisui pankkien rakenteellisia tarpeita suuremmaksi. Lisäksi pankit halusivat suurentaa varantojaan, jotta niillä olisi perinteiset vähimmäistarpeensa ylittävä määrä likviditeettipuskureita muun muassa sääntelyvaatimusten täyttämiseksi. Koska järjestelmässä oli joka tapauksessa jo paljon likviditeettiä, kysymys pankkien likviditeettitarpeiden kattamisesta menetti merkityksensä.

Joulukuussa 2021 eurojärjestelmän tasetta alettiin palauttaa normaalille tasolleen, minkä jälkeen rahoitusjärjestelmän likviditeetti ja varannot ovat alkaneet supistua, tosin hieman viipeellä. Kun ylimääräinen likviditeetti hupenee entisestään, pankkien täytyy huolehtia aktiivisemmin likviditeettitarpeidensa kattamisesta. Siksi EKP:n neuvosto alkoi tarkistaa rahapolitiikan ohjausjärjestelmää ja pohtia, miten pankit voisivat saada likviditeettiä tulevaisuudessa. Tarkoituksena oli muokata järjestelmää uuden toimintaympäristön luomiin tarpeisiin ja varmistaa, että ohjausjärjestelmä pysyy tarkoituksenmukaisena eurojärjestelmän taseen normaalistuessa. Näin varmistetaan, että rahapoliittiset päätökset toteutetaan jatkossakin tehokkaasti. 

Miten rahapolitiikan ohjausjärjestelmää muutettiin?

Uudelleenarvioinnin tulokset julkistettiin 13.3.2024. Ohessa muutamia tuloksia:

• EKP:n neuvosto säätelee vastedeskin rahapolitiikan mitoitusta talletusmahdollisuuden koron välityksellä. Lyhyiden rahamarkkinakorkojen kehityksen odotetaan myötäilevän talletusmahdollisuuden koron kehitystä. Rahamarkkinakorot voivat heilahdella jonkin verran, kunhan se ei hämärrä viestiä siitä, mitä rahapolitiikan mitoituksella tavoitellaan.
• Eurojärjestelmä tarjoaa likviditeettiä monin erilaisin välinein, joita ovat muun muassa lyhytaikaiset luotto-operaatiot (eli perusrahoitusoperaatiot) ja kolmen kuukauden pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (LTRO) sekä – myöhemmässä vaiheessa – pitempiaikaiset rakenteelliset luotto-operaatiot ja rakenteelliset arvopaperisijoitukset. Rakenteellisia operaatioita tarkastellaan lisää myöhempänä.
• Perusrahoitusoperaatiot sekä kolmen kuukauden pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot toteutetaan edelleen kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti. Pankkien lainakysyntään vastataan siis rahoitusoperaatioissa joustavasti, mikäli pankeilla on tarjota riittävät vakuudet. Hyväksyttävien vakuuksien kirjo pidetään jatkossakin laajana.
• Rahoitusoperaatioilla on tarkoitus kattaa keskeinen osa pankkien likviditeettitarpeista, ja vastapuolten käyttämät perusrahoitusoperaatiot ovat olennainen osa rahapolitiikan joustavaa toimeenpanoa.
• Perusrahoitusoperaatioiden korko muutettiin 18.9.2024 niin, että sen ero talletusmahdollisuuden korkoon nähden pieneni 0,50 prosenttiyksiköstä 0,15 prosenttiyksikköön. Eron pienentämisellä pankkeja kannustetaan tekemään tarjouksia viikoittaisissa operaatioissa, jotta lyhyiden rahamarkkinakorkojen kehitys myötäilisi talletusmahdollisuuden koron kehitystä. Näin vähennetään lyhyiden rahamarkkinakorkojen mahdollista heilahteluvaraa. Rahamarkkinoiden toimintaa ei kuitenkaan rajoiteta, vaan pankkeja kannustetaan etsimään markkinapohjaisia rahoitusratkaisuja. Myös maksuvalmiusluoton korkoa muutettiin siten, että sen ero perusrahoitusoperaatioiden korkoon nähden on edelleen 0,25 prosenttiyksikköä.

Uudet rakenteelliset operaatiot

Eurojärjestelmä aikoo tarjota pankeille likviditeettiä tehokkaasti, tasaisesti ja joustavasti moni eri keinoin. Näin tuetaan myös rahoitusvakautta. Keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa lyhytaikaiset luotto-operaatiot eli perusrahoitusoperaatiot ja kolmen kuukauden pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot. Kun eurojärjestelmän tase alkaa myöhemmin taas vakaasti kasvaa, otetaan käyttöön myös uusia pitempiaikaisia rakenteellisia rahoitusoperaatioita ja rakenteellisia arvopaperisijoituksia, joissa otetaan huomioon aiemmat joukkolainaomistukset.

Rakenteelliset rahoitusoperaatiot ja rakenteelliset arvopaperisijoitukset mitoitetaan maaliskuussa 2024 ilmoitettujen periaatteiden mukaisesti ja puuttumatta rahapolitiikan mitoitukseen. Operaatioilla autetaan kattamaan huomattava osa rakenteellisista likviditeettitarpeista, joita pankkisektorilla syntyy riippumattomien tekijöiden ja vähimmäisvarantovelvoitteiden vuoksi. Riippumattomat tekijät ja vähimmäisvarantovelvoitteet luovat pankkisektorille rakenteellisen likviditeettivajeen. Tällä hetkellä vaje täytetään eurojärjestelmän aiemmilla joukkolainasijoituksilla, joten rakenteellisia operaatioita ei tässä vaiheessa tarvita. Omaisuuserien osto-ohjelmissa aiemmin hankitut joukkolainaomistukset kuitenkin vähenevät EKP:n neuvoston rahapoliittisten päätösten mukaisesti, joten setelien kysyntä ja muut riippumattomat tekijät vievät yhä suuremman osan pankkien varannoista. Jossain vaiheessa eurojärjestelmän rahapoliittisia operaatioita on jälleen lisättävä tasaiseen tahtiin, jotta niillä voitaisiin kattaa rakenteellisten likviditeettitarpeiden odotettu kasvu. Uudet rakenteelliset operaatiot otetaan käyttöön juuri tuohon aikaan, ja niillä tarjotaan pankeille vakaasti likviditeettiä. 

Miten rakenteelliset sijoitukset poikkeavat nykyisistä joukkolainasijoituksista?

Rakenteellinen sijoitus poikkeaa rahapoliittisista sijoituksista ja palvelee myös toisenlaisia tarkoituksia. Omaisuuserien osto‑ohjelmassa (APP) ja pandemiaan liittyvässä osto‑ohjelmassa (PEPP) tehtyjen rahapoliittisten sijoitusten tarkoituksena oli lieventää rahapolitiikan mitoitusta aikana, jolloin korkojen tosiasiallinen alaraja tuli vastaan. PEPP‑ohjelmaa käytettiin kahteen tarkoitukseen, ja sillä myös tuettiin rahapolitiikan välittymistä talouteen. Rakenteellisten sijoitusten tarkoituksena on taata vakaa likviditeetin tarjonta pankkien varannoista johtuvan rakenteellisen kysynnän kattamiseksi. Rakenteellisilla operaatioilla ei siis pyritä säätelemään rahapolitiikan mitoitusta vaan toteuttamaan sitä käytännössä. Näin ollen rakenteelliset sijoitukset voivat poiketa rahapoliittisista sijoituksista myös salkun koostumuksen suhteen. EKP tekee perusteellisen selvityksen rakenteellisten sijoitusten ja muiden uusien rakenteellisten operaatioiden mahdollisista ominaisuuksista.

Miten ilmastonäkökohdat otetaan huomioon rakenteellisten operaatioiden suunnittelussa?

Rahapoliittisiin rakenneoperaatioihin on tarkoitus sisällyttää niiden suunnittelun yhteydessä ilmastonäkökohtia, kunhan se ei rajoita EKP:n ensisijaisen tehtävän hoitoa. Sikäli kuin ohjausjärjestelmä edistää eri kokoonpanoissaan rahapolitiikan vaikuttavuutta yhtäläisesti kussakin tilanteessa, se auttaa EKP:tä saavuttamaan myös toissijaisen tavoitteensa eli Euroopan unionin yleisen talouspolitiikan ja varsinkin vihreän siirtymän tukeminen. Tämä ei saa kuitenkaan vaarantaa EKP:n ensisijaista tavoitetta eli hintavakautta.

Näin edetään myös kohti EKP:n tavoitetta tehostaa vihreään siirtymään sekä ilmasto- ja luontoriskeihin keskittyviä toimiaan, joista ilmoitettiin 30.1.2024 julkaistussa lehdistötiedotteessa. Vuosina 2024 ja 2025 toimien keskiössä ovat vihreän siirtymän mukanaan tuomat seuraukset, ilmastonmuutoksen fyysiset vaikutukset sekä luontoon liittyvien riskien merkitys taloudelle ja rahoitusjärjestelmälle. EKP tutkii mandaattinsa rajoissa, tuoko vihreä siirtymä mukanaan muutoksia EKP:n rahapolitiikan välineisiin ja rahapolitiikkaan liittyviin sijoituksiin.

Ilmastonäkökohdat otetaan huomioon, kun EKP tekee perusteellisen selvityksen uusien pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden ja uusien rakenteellisten sijoitusten mahdollisista ominaisuuksista.