Puolivuosittainen tiedote euroväärennöksistä

Vuoden 2006 jälkipuoliskolla poistettiin kierrosta yhteensä 265 000 väärennettyä euroseteliä. Eri seteliarvoja väärennettiin seuraavasti:

Eniten väärennetään edelleen 20 euron seteleitä ja seuraavaksi eniten 50 ja 100 euron seteleitä. Vuoden 2006 heinä-joulukuussa 20, 50 ja 100 euron setelien osuus kaikista kierrossa olleista väärennöksistä oli 90 %.

Väärennösten määrä on vaihdellut vain hieman kolmen viime vuoden aikana, kuten alla olevan taulukon puolivuosittaiset tiedot osoittavat.

Näitä tietoja tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että liikkeessä olevien aitojen eurosetelien määrä on kasvanut vähitellen (vuoden 2006 loppupuoliskolla niitä oli jo keskimäärin 10,6 miljardia). Kuten aikaisempinakin tarkastelujaksoina, ylivoimaisesti suurin osa (98 %) euroväärennöksistä havaittiin euroalueen maissa. Vuoden 2006 loppupuoliskolla noin 1 prosentti väärennöksistä havaittiin euroalueen ulkopuolisissa EU:n jäsenvaltioissa ja 1 prosentti muualla maailmassa.

Eurosetelien ja niiden turvatekijöiden laatuun voi luottaa. Eurojärjestelmä – eli Euroopan keskuspankki (EKP) ja euroalueen 13 kansallista keskuspankkia – kehottaa kuitenkin edelleen kaikkia olemaan valppaina ja tarkistamaan saamiensa setelien aitouden. Kaikki väärennökset erottaa helposti aidoista seteleistä käyttämällä eurojärjestelmän julkaisuista, EKP:n verkkosivuilta ja eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien verkkosivuilta tuttuja yksinkertaisia testejä eli TUNNUSTELEMALLA setelin painatusta, KATSOMALLA seteliä ja KALLISTELEMALLA sitä. Jos on epävarma yksittäisen setelin aitoudesta, väärennökseksi epäilemäänsä seteliä voi verrata sellaiseen, jonka tietää olevan aito.

Eurojärjestelmä toimii väärentämisen torjumiseksi läheisessä yhteistyössä Europolin (joka jakaa tietoa jo kiertoon päätymistä ennen takavarikoiduista väärennetyistä euroseteleistä ja ‑kolikoista) ja Euroopan komission (joka vastaa väärennettyjä eurokolikoita koskevan tiedon jakamisesta) kanssa. Eurojärjestelmä tekee yhteistyötä myös Interpolin ja kansallisten poliisivoimien kanssa lainvalvontaan liittyvissä kysymyksissä. Epäilyttävän setelin haltuunsa saaneen tulisi ottaa yhteyttä poliisiin tai (kansallisen käytännön salliessa) kansalliseen keskuspankkiin ja selostaa mahdollisimman tarkasti, mistä ja miten on saanut setelin haltuunsa.